sunnuntai 21. elokuuta 2016

ATT:n seuramestikset 2016 - Hyvät häviäjät!

Tänään päästiin osallistumaan Stellan kanssa toista kertaa meidän uralla ATT:n seuramestiksiin. Viimeksi ollaan käyty esteillä Norjassa ja keskiviikkona Stella kävi hierojalla. Kuten arvata saattaa, oltiin Stellan kanssa aivan innoissamme kun pääsimme hallille!  Päätin, että nyt vedetään asenteella "kaikki tai ei mitään". Hypäriltä tehtiin sitten meidän ennätysetenemä: 5,28m/s! Olin supertyytyväinen rataan, koska itse uskalsin liikkua, Stella pysyi lähdössä ja sen vauhti oli muutenkin oikein mukavan lennokasta. Sillä irtosi voitto ja päästiin starttaamaan finaaliradalle viimeisenä. 




Hyppyradalta voitto, etenemä 5,28m/s! 
Superhieno Stella!
 Finaaliradalle mentiin hyvällä fiiliksellä. Rata ei ollut mikään läpihuutojuttu profiililtaan, koska toinen puomille lähestyminen oli aikas kinkkinen. Pelkäsin jopa siinä, että tulee loukkaantumisia ja niinhän siinä sitten kävi, että yhden kriittisen ohjaavan askeleen unohdin siinä samaisessa kohdassa ottaa ja vauhtisokeus iski niin, että tultiin yhden esteen ohi puomille. Stellalta erinomaista ohjauksen lukua ja radanlukua. Tämä virhe meni aivan täysin kartturin piikkiin! Hieno ja nopea, riskillä vedetty rata muuten. Tuosta radasta ei valitettavasti ole videokuvaa, joten sitä sen koommin enää miettimään suunnataan ajatukset kohti tulevaa! Tänä syksynä enää jäljellä piirinmestaruuskisat ja sitä ennen yritämme vähän ehtiä reenaamaankin. Sitten jäädäänkin kisatauolle ja keskitytään opettelemaan ainakin nuo kontaktisuoritukset varmoiksi. Tänään ne olivat jokseenkin lennokkaat etten sanois ja vaikka virheitä ei tullutkaan niin haluan niihin selvemmät kriteerit. 



Vuosi sitten me ei näihinkään karkeloihin edes päästy osallistumaan, joten päällimmäisenä on vaan nyt niin hiton hyvä fiilis siitä, että Stella etenee hyvää vauhtia ja on terve ja että me saadaan harrastaa. Tämä kausi on ollut niin uskomattoman hieno, ettei nämä muutamat finaalihyllyradat saa meitä masentumaan vaikka toki myönnän että omat kämmäilyt harmittaa ;) Se on silti myös hyvä taito olla hyvä häviäjä, ja sitä me kyllä mielestämme ollaan opittu olemaan! Ehkä sitten ensi kaudella ollaan myös opittu läksymme; eli pystytään vetää täysillä, mutta silti menemään esteitä oikeassa järjestyksessä. Se on ainakin hyvä tavoite. Tää koira on vaan täyttä kultaa ja nyt vaan nautitaan kaikesta tulevasta ja annetaan palaa <3

torstai 18. elokuuta 2016

PM-kisareissu Norjaan 2016: Matkapäiväkirja

Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajan lupa kuvan kopiointiin)
Viime viikonloppuna oli kauan odotettu "opintomatka" Norjaan PM-kisoihin! Tuohon reissuun valmistauduttiin käymällä osteopaatilla alkuviikosta avaamassa rangan lukot, pakkaamalla ja viemällä Sulo Steffan ja Matiaksen luokse hoitoon. Kiitos vielä parhaasta hoitopaikasta! 

Osteopaatilla maanantaina ja keskiviikkona viemässä Suloa hoitoon.
Norjan kruunuja, edustusvaattet, passit ja koira kera lentokassin!
Stellan namit ja eloonjäämisruokaa matkalaukkuun.
Hyvin aikaisin torstaina aamuyöstä koitti ajomatka ensin Helsinkiin, josta Finnariin lento Osloon. Nukuin taitavasti pommiin heräten ilman herätyskelloa 3:35. Kiire tuli, mutta 4:00 olimme Stellan kanssa jo autossa. Pakkaaminen jäi vähän vaiheeseen, mutta luotin siihen, että tärkeimmät olin survonut edeltävänä iltana laukkuun. Luojan kiitos heräsin vain kolmen tunnin nukkumisen jälkeen ja ehdimme lentokentälle ajoissa!

Kohti agilityuramme suurinta seikkailua!
Helsingin lentokentällä
Stellan kanssa ensimmäinen kerta lentokentällä ja lentokoneessa sujui oikein mallikkaasti! Kaikin puolin Stella oli oikein reipas pieni matkustaja ja kaikki sujui turvatarkastuksesta, lentoon ja tullitarkastukseen aivan erinomaisesti. Stella painoi laukkunsa kanssa 7,4kg, kun Finnairin painoraja on laukun kanssa 8kg. Perillä suunnattiin vuokra-autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti Lillehammeria, jonne oli noin puolentoista tunnin ajomatka.

Ajomatkalta otetut selfiet ja kuvat
Reipas pieni matkustaja!
Hotellikuvia First Breiseth hotellista
Lillehammerin lenkkimaastot, joita ihasteltiin Millan ja Häkän kanssa :)
Hengailua ja ruokailua
Torstaisen vapaapäivän jälkeen suunnattiin perjantaina iltakisoihin Vingromiin hakemaan tuntumaa PM-kisojen pohjaan. Stella sai hurtalta edustusvermeitä ja minä päätin ottaa viikonlopun motoksi hotellin vessasta löytyneen viestin: keep smiling! Oltiin niin innoissamme siitä, että olimme päässeet lähtemään tälle matkalle ettei tosikaan. 

Perjantaina sää ei suosinut. Satoi ja oli märkää. Ensimmäisellä radalla Stellalta tuli kaksi rimaa alas eikä oma ohjaaminenkaan ollut kovin sujuvaa. Pohja tuntui kuitenkin hyvältä! 



Toinen rata oli luonnonnurmella ja pienen turkin hienosäädön jälkeen rimatkin pysyivät ylhäällä. Pientä hakemista okserille, mutta muuten olin ihan tyytyväinen meidän menoon. Nollalla maaliin ja kovassa porukassa sijoitus tällä vauhdilla viides.




Lauantaina olikin sitten itse PM-kisojen vuoro ja sateeltakin säästyttiin. Ensimmäisellä yksilöradalla jännitti, joka näkyy videolla siten, että itse en ole oma rento itseni. Lähtö kuitenkin onnistui ja tehtiin ihan kelpo nollarata, vaikka loppu meni varmisteluksi ja puomin rytmitys oli huono ja osuma alastulolle omaan silmääni liian epäselvä. Kuitenkin näissä olosuhteissa hieno aloitus!



Toinen yksilörata oli hyppyrata, jonka profiili ei tuntunut miltään muulta kuin haastavalta. Jouduin muuttamaan suunnitelmiani rataantutustumisen jälkeen, joka toimi, mutta se näkyi omassa liikkumisessa. Vedettiin kuitenkin asenteella viimeiselle esteelle asti ja maalissa oli lupa tuulettaa! Tuplanolla tässä vaiheessa kisaa ja yhteistuloksissa noustiin sijalle 6! Olimme nyt jo ylittäneet tavoitteemme moninkertaisesti. 



Asennetta!! Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Sunnuntaina jännitti, mutta finaaliradalle mentäessä oli kuitenkin hyvä fiilis ja aurinko paistoi. Stella kulki kovempaa kuin olin odottanut. En muista koska se olisi tehnyt agilitya kolmena päivänä peräkkäin, joten odotin sen näkyvän vauhdissa. Heti vitosesteellä tuli tehtyä kökkö valssi, joka levahti. Ja sitten 8-esteellä Stella ei jostain syystä tullut ohjaukseen vaan lähti aivan väärään suuntaan ja nappasi yhden ylimääräisen esteen. Ihan vieläkään en ymmärrä miten tuossa noin kävi ja mikä aivopieru Stellalle siinä tuli. Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt miten paljon tuomarin sijainti ja juuri sillä hetkellä liikkuminen tuota estettä kohti vaikutti ja tuliko Stellalle kovassa vauhdissa siitä syystä hahmostusvirhe. No loppurata olikin sitten sellasta perusmenoa enkä itse enää keskittynyt ohjaukseen kaiken taputuksen keskellä. Rima tuli vielä hyllyn päällisenä kun pudotin kontaktin juuri riman päällä. Noita valsseja pitäisi ehkä joskus treenata! ;D



Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Lopputuloksissa pudottiin siis 17.sijalle yhdestä hylätystä radasta tullen 100 virhepistettä. Harmitti, mutta samaan aikaan en voinut olla kovin pettynyt, koska meillä oli takana jo niin monta hienoa onnistumisen hetkeä enkä uskonut meidän koskaan edes yltävän maajoukkueeseen asti. Olen kiitollinen siitä, että saimme kokea PM-kisat. Oli todella once in a lifetime experience! JA jos joskus vielä saamme uuden mahdollisuuden näissä karkeloissa, sitä varten tämä oli oiva opintomatka. Meidän yhteistyötä täytyy selkeästi vielä hioa, mutta aika pitkälle se riitti kuitenkin näin pienellä treenimäärällä. Voitimme itsemme ja ylitimme tavoitteemme moninkertaisesti. Onnistunut reissu siis kaikin puolin eikä hymy hyytynyt edes hyllyttämisen jälkeen!
17. sija ei oo häppee <3
We make our own dream team <3
Paluumatka Suomeen alkoi varhain maanantai-aamuna. Stella oli sitä mieltä, että se voisi jäädä nukkumaan hotellille. Paluumatka sujui nopeasti ja vähintään yhtä hienosti kuin menomatka. 

Kallis, mutta hyvin arvokas reissu, jota ei voi rahan arvossa mitata. Monta hienoa muistoa ja onnistumista jäi päällimmäisenä mieleen! Palo lajiin on isompi kuin koskaan. Kiitos kaikille meitä tsempanneille! Meidän PM-kisamatkaa voi vielä tukea osallistumalla meidän tukikoulutuspäiville 17.9. ja 16.10.2016, josta alla vielä mainos. Iso kiitos ATT:lle tuesta ja mahdollisuudesta näiden tukikoulutuspäivien järjestämiseksi!

perjantai 5. elokuuta 2016

Lähdöt meni uusiksi

Kotihallilla <3
Agilityssa Stellan lähdöt ovat olleet retuperällä jo pidemmän aikaa tai ainakin niiden onnistuminen on ollut hyvin epävarmaa. Päätin siis opettaa ne kokonaan uusiksi. Ollaan työstetty lähtöjä Tanja Kurikan avustuksella, jonka oppeihin olen ollut kovin tyytyväinen. Uusi tapa opettaa pommin varmat lähdöt on sopinut meille todella hyvin. Hiottavaa riittää vielä, mutta näillä opeilla mennään toistaiseksi ja ehtiihän niitä lähtöjä hiomaan vielä syksylläkin. Nyt luvassa videokoostetta meidän opintieltä ihan tuolta ensimmäiseltä oppitunnilta lähtien. Kiitos Petra ja muut kurssilaiset kuvaamisavusta sekä avustamisesta harjoitteissa! 

Ensimmäiset kurssitreenit SM-kisoja edeltävällä viikolla:

(uusi käsky vielä hakusessa, lopputreenistä muodostui uusi käsky "brake")




Toiset kurssitreenit SM-kisojen ja MM-karsintojen välissä:
(vasta käskyllä palkalle -treeniä ja häiriöharjoittelua)



MM-karsinnoista irtosi edustuspaikka PM-kisoihin, joten otettiin Tanjan yksäri, jotta saatiin vihdoin liitettyä uusi käsky itse lähtöön. Kurssin aikana ollaan menty kisoissa vanhan käskyn (ja varastamisen kanssa). Samaisella yksärillä saatiin vedettyä oikeat hyvänmielen treenit ja oli kyllä ihan huippu hauskaa! Kiitos Ella seurasta ja kuvaamisesta!


Kolmannet kurssitreenit olivat reilu viikko ennen PM-kisoja:
(lähtötilanteen häiriöihin totuttelua)

 

Eilen käytiin vielä tekemässä viimeistelytreenit ennen PM-kisoja ja samalla tehtiin siinä sivussa lähtöjä. Stellalta löytyi vauhtia, ponnistusvoimaa 35cm rimoille ja sopivasti röyhkeyttä. Kaiken kaikkiaan jäi todella hyvä fiilis viimeisistä treeneistä! Harmi kun yhdessä kohtaa muistikortilta loppui tila juuri kesken keppien - ne olivat joka kerta niin huikean hienot <3


Norjassa sitten testataan kuinka opit ovat menneet perille vai palataanko samantien lähtöruutuun meidän lähtöjen kanssa kun kartturia jännittää siellä treenejä huomattavasti enemmän... Jos käy niin että onnistun pilaamaan nyt tehdyn työn, niin päästäänpähän ainakin treenaamaan syksyllä entistä enemmän lähtöjä. Ei muuta kuin #brake ja #enjoy the ride!

tiistai 2. elokuuta 2016

Pori KV 2016

31.7.2016
Viime sunnuntaina käytiin Stellan kanssa toistaiseksi viimeisessä näyttelyssä Pori KV:ssä. Tuomarimuutoksen takia ajauduimme suomalaistuomarin arvosteltavaksi. Arvostelusta tunnistaa Stellan, mutta mielestäni sinisestä nauhasta huolimatta, se on silti punaisen nauhan tyttö. Näen siinä paljon enemmän positiivista kuin juuri tämä kyseinen tuomari. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Stellaan, joka esiintyi niin hienosti kuumuudesta huolimatta. Ei me tämän parempaan oltais edes pystytty! Äidilleni iso kiitos tämän päivityksen kuvista <3





Arvostelu:

"4v pieni narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Pää saisi olla pidempi malliltaan. Hieman leveälle sijoittuneet korvat. Hyvät silmät. Riittävä kaula. Sopiva eturinta ja runko. Raajakorkeus voisi olla parempi. Sopivat takakulmaukset. Riittävä luusto. Hyvät sivuliikkeet. Hyvä luonne." 
- Rune Fagerström, Suomi / 31.7.2016


Tulos: AVO-EH AVK3


Nyt näyttelyille kiitos vähäksi aikaa ja keskitymme ykköslajiin eli agilityyn!

<3

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

MM-karsinnat 2016 - Stellalle maajoukkuepaikka PM-kisoihin Norjaan!


Kuva: Sirpa Saari
Viime viikonloppuna osallistuttiin Stellan kanssa uramme toisiin MM-karsintoihin. Tulokset ovat olleet kasassa peräti neljänä vuotena, mutta osallistuminen on ollut vähäistä monenlaisista syistä. Ensimmäisenä vuotena koin, ettemme ole vielä valmiita niin isoihin kisoihin. Toisena vuotena lähdimme Rovaniemelle asti, jossa omat kisahermot pettivät pahimman kerran ja liukkaat putket olivat alkua alamäelle. Viime kaudella osallistuminen oli pakko perua; kunto ei riittänyt ja Stella keräsi hypyille, koska lähdettiin liian nopeasti kisaamaan. Tänä vuonna fiilis oli mitä parhain, Stella oli nostanut kuluneen kauden aikana mukavasti kuntoa ja itseluottamus oli kohdillaan. Lähdimme tavoittelemaan paikkaa karsintojen toiselle päivälle, jonne pääsisivät 44 parasta koirakkoa ensimmäisen päivän perusteella. Riemu repesi ensimmäisen hyppyradan päätteeksi, kun saatiin heti onnistuminen alle ja lippu toiselle päivälle! Agilityradalta seurasi jatkoa ja radalta myös hieno sijoitus 4./121! Toisen radan jälkeen pääsimme kotiin lepäämään ja lataamaan akkuja seuraavalle päivälle.

Viikonlopun onnennumero!
Toisena päivänä oli erittäin rento, mutta väsynyt fiilis. Ensimmäinen päivä oli ollut rankka, koska starttasimme loppupäästä ja radan mielessä pitäminen ja omaan tekemiseen keskittyminen vei voimia. Koskaan ei voinut tietää miten nopeasti kisa etenisi ja paljonko hylättyjä tuloksia tulisi. Toisena päivänä starttasimme päivän ensimmäiselle radalle sijalta 11./44. Olimme siis jo ylittäneet moninkertaisesti oman tavoitteemme, joten erittäin hyvin fiiliksin sain suunnata Stellan kanssa radalle. Kaikki mitä päivä toisi tullessaan olisi pelkkää plussaa! 

Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Toisen päivän ensimmäiseltä radalta tehtiin myös onnistunut suoritus, joskin huomasin, ettei Stella ollut ihan vielä palautunut edeltävän päivän rasituksesta. Tästä huolimatta olin todella tyytyväinen rataan ja se nosti meitä yhteistuloksissa sijalle 9./44! Seuraavalla radalla ei sitten käyty kuin kääntymässä. Heti alussa itseltäni huono ohjaus kepeille eikä Stella ehtinyt liian voimakkaan liikehäiriön takia hahmottamaan keppien suuntaa vaan lähti hakemaan pituuden keppejä. Lähdin pois radalta samantien säästääkseni Stellan voimia finaaliradalle. Sijoitus yhteistuloksissa putosi sijalle 12./44. Finaaliradalle lähdettäessä ajattelin, että nyt mennään tekemään agilitya asenteella "kaikki tai ei mitään". Meidän suoritus riittäisi juuri siihen mihin se riittää ja olen joka tapauksessa hyvin tyytyväinen meidän karsintaviikonloppuun! Stella on mennyt juuri niin hyvin kuin ole ohjannut <3 No kuinkas sitten kävikään... me tehtiin meidän uran parasta agilitya ja onnistuttiin tekemään meidän tasolle ihan mieletön rata! Radan jälkeen meille tultiin ensin sanomaan, että nousimme yhteistuloksissa sijalle 7 ja piti jäädä odottamaan lopullisia tuloksia, koska PM-edustuspaikka oli edelleen mahdollinen. 10 parhaiten sijoittunutta pääsisivät pohjoismaiden mestaruuskisoihin Norjaan elokuussa ja vielä piti jännittää muutaman koirakon verran miten käy. Radan  päätyttyä sain puhelimeeni kuvan katsomosta, joka näkyy alla; Stella lopullisissa yhteistuloksissa sijalla 10.!

Yhteistulokset viimeisen radan jälkeen, Stella sijalla 10!
En voinut uskoa tätä todeksi ja minua piti vakuutella siitä, etten nähnyt unta. Stellan pisteet viikonlopun jälkeen 55,9, 4/5 radalta kerättynä, joka on meiltä todella hieno saavutus! Koira, jonka kanssa tehtiin kisaamisen pariin paluu pitkän tauon ja lähes olemattoman viime kauden jälkeen joulukuussa 2015 ja joka vielä vuosi sitten liikkui siten, etten uskonut siitä enää agilitykoiraa tulevan, ylsi Suomen maajoukkueeseen pohjoismaiden mestaruuskisoihin! Olemme kaiketi oiva esimerkki siitä, että koskaan ei saa luovuttaa tai haudata unelmiaan. Kun keskittyy olennaiseen ja harrastaa harrastamisen vuoksi, eikä menestyksen vuoksi, voi saavuttaa enemmän kuin voisi koskaan kuvitella.

Palkintojenjako
Suomen maajoukkueen mini-, medi- ja maksikoirakot vuonna 2016

Hymy ja itku oli herkässä <3
Mini 10.sija/ Maajoukkuekarsinnat 2016
Tässä vielä meidän viikonlopun onnistumisen hetket <3 Kiitos kaikille viikonloppuna mukana olleille, avustajille, ratojen kuvaajille ja onnittelijoille! Teidän tuki on ollut mielettömän tärkeässä osassa viikonloppua.  


Nyt suunnataan ajatukset kohti seuraavia haasteita. Puolentoista viikon päästä luvassa maajoukkueleiri Vantaalla, jonka jälkeen luvassa muutama viimeistelytreeni ennen matkaa Norjaan PM-kisoihin! Stellan kanssa ollaan mukana yksilökisassa, joka pitää sisällään kolme rataa ja joiden yhteistulosta katsotaan. Eniten tuossa matkassa jännittää lentäminen koiran kanssa ja kaikki muut oheistapahtumat. Tehdään Norjassakin parhaamme ja lähdemme ensisijaisesti hakemaan kokemusta vähän isommista arvokisoista :) Stella kävi maanantaina osteopaatin huollossa, joten ollaan nyt tämä kuluva viikko levossa ja palautellaan rankan kuukauden rasituksesta. 



Mitä ikinä sun unelmat onkaan 
et saavuta niitä unessa koskaan
Ota ittees niskast kii
Kelaa mitä haluut ja tee lista siit
Ja sit elät sitä aamusta iltaan ja kun yöllä oot saanut taas virtaa
Teet taas kaikkes sen eteen ja vaikka välillä vaikeeks se menee
Heittäydy täysii mitä ikinä teetkin <3

(Kipinän hetki, Robin ft. Elastinen)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Agilityn SM-kisat 2016

Kuva: Tiina Kontto
Aivan mieletön SM-kisaviikonloppu Nastolassa takana! Jännitystä riitti sekä lauantaina että sunnuntaina aamusta iltaan ja olosuhteet vaihtelivat rankkasateesta kauniiseen auringonpaisteeseen. Tässä kooste meidän agility-viikonlopusta, joka meni Stellan ja minun osalta aivan nappiin! Radoilla riitti sopivasti haastetta ja Stella oli jälleen mitä parhain matkakoira <3 

Lähdimme Petran ja kääpiöpinseri Manun kanssa ajelemaan kohti Lahtea perjantai-iltapäivänä. Matka taittui vajaassa kolmessa tunnissa ja suuntasimme suoraan Nastolan urheilukeskukseen kisapaikalle. Perillä odotti kaunis aurinkoinen sää sekä iso lössi perjantaipäivän kisaajia. Ilmoitimme joukkuekapteeneina omat joukkueemme ja itsemme yksilöradoille sekä jaoimme joukkuetovereille kisaliivit. Pystytimme myös Eevan lainaaman teltan, katsastimme kisapaikan, suuntasimme hotellille ja porukalla iltapalalle läheiseen ravintolaan.

Kännykkäkuvia perjantailta
Viikonlopun onnennumerot!
Stella ATT-minikoirakoiden ankkurina ja yksilökisassa numerolla 162!
Lauantaina sää olikin sitten muuttunut melkoisesti. Aamupalalla seurasimme kuumeisena livestreamia ja seurasimme joukkueiden ensimmäisiä ratasuorituksia. Riemu repesi kun ATT:n ensimmäinen minikoirakko Emma Ojala ja Niki tekivät hyvän nollaradan! Pian tämän jälkeen oli aika suunnata kisapaikalle valmistautumaan omiin suorituksiin ja seuraamaan tulevia joukkuevetoja! Sadetta piisasi niin, että hyvä kun näimme maantiellä eteemme...


Kuvaa kisapaikalta lauantaina
Lauantai kului aikalailla suorituksia joukkueradoilla seuratessa ja tietenkin oman joukkueen kohdalla sitä itse jännitti kaikista eniten. Toisella kierroksella Heidi ja Wii laitteli ATT:n joukkueelle toisen nopean nollan ja nosti joukkuetta sijoituksissa reippaasti ylöspäin. Myös Mikael ja Lupe laittelivat kolmannella kierroksella huippuhyvän ja nopean nollan, joten Stellan ja minun tehtäväksi jäi finaalikierroksella enää parantaa aikaa.



Paineet olivat kovat; kaikki muut joukkueessa olivat tehneet hienoa työtä eikä tässä kohtaa missään nimessä halunnut pettää joukkuekoirakoita vaan omaan normaalisuoritukseen oli yllettävä! Lähtöpaikka oli toiselta sijalta, toiseksi viimeisenä, joten jännittää sai ihan kisan loppuun saakka lopullisia tuloksia. Kisakenttä oli päivän aikana maksien joukkuefinaalin aikana muuttunut entistä raskaammaksi, joten jännitys liittyi myös haastaviin olosuhteisiin. Jari Helinin rata oli kiva profiililtaan ja sopivan kinkkinen. Olin käynyt tuon radan sata kertaa mielessäni läpi, analysoinut joka kulman ja kohdan, ja sitten piti vain enää mennä toteuttamaan suunnitelmat! Ylimääräisiä kaarroksia tuli ennen A:ta ja keinun jälkeen, sekä pieni kompuroiminen toiseksi viimeisellä putkella, mutta aika riitti kuitenkin nostamaan joukkueen pronssisijalta hopeasijalle! Tässä kooste meidän joukkueen suorituksista:




Stellan joukkuerata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä. Radan jälkeen en tajunnut yhtään mitä olin viimeisen minuutin aikana tehnyt. Menin palkkaamaan koiraa ja jalat vain tärisivät ihan hulluna. Muistan Heidin tulleen halaamaan ja sanoneen, että olimme Stellan kanssa nostaneet meidän joukkueen hopealle. Tämän jälkeen kimppahali joukkueen kanssa ja siinä en sitten saanut mitään selvää kuulutuksista, en tiennyt pitikö lähteä juoksemaan kunniakierrosta vai ei, kunnes löysin itseni jo kentältä ihan hullun näköisenä juoksemassa tuota kenttää ympäri! Once in a lifetime experience! 

Kuva: Petra Malin
Kuva: Petra Malin
Kuva: Petra Malin
Fiilistelyä palkintojenjaon jälkeen!
Hotellilla vielä ihmeteltiin tuota hopean kirkasta mitalia!
Sunnuntaina sadesää jatkui. Vuorossa oli minien SM-karsintarata, jonka tuomarina toimi britti Lee Gibson. Rimat ensimmäistä kertaa 35cm, paljon ansaesteitä ja olisihan tuota pituutta voinut vaikka nimittä vesiesteeksi. Kyllä vain - tuolla kentällähän oli ihan kunnon lammikko, jonka läpi oli juostava! En muista koska olisimme tehneet Stellan kanssa mitään edes pienessä vesisateessa saatika kisanneet 35cm korkuisilla rimoilla....


Vesiliitoa! Huomatkaa kuvan lätäkkö!
Kello 11.45 pääsin tutustumaan rataan ja starttasimme Stellan kanssa noin puolessa välissä ryhmää numerolla 162. Stella varasti törkeästi lähdössä, mutta sain onneksi käännettyä kakkoselle. Jokaisen kohdan ohjasin niin tarkasti kuin pystyin ja samalla pyrin pitämään kontaktia koiraan. Viimeisen putken jälkeen jäin jälkeen ja jouduin kääntämään valssin riman päällä ja tekemään vastakäännöksen aivan epätyypillisen kaukaa, mutta Stella pelasti tilanteen ja piti kuin pitikin rimat ylhäällä aivan maaliviivalle asti! Maalissa oltiin puhtaalla radalla ja menolippu finaaliin oli lunastettu! Pakko myöntää etten ollenkaan ollut varma siitä, että selviäisimme virheittä tästä radasta! Stellan lopullinen sijoitus hyppyradalla oli 24./272. Yhteensä nollatuloksia tuli 48kpl. Stellan karsintarata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä.

Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto

Poseeraukset karsintaradan jälkeen <3
Ennen minien finaalia seurasimme maksien finaalirataa ja söimme hyvin. Aurinkokin alkoi vähitellen paistaa pilvien takaa ja kun minien finaali koitti, oli Nastolan urheilukeskuksessa jo aivan kesäinen ja aurinkoinen sää. Finaaliradan tuomarina toimi Kari Jalonen. Rata oli profiililtaan hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen, joten odotettavissa oli paljon nollaratoja. Lähdimme radalle erittäin rennolla fiiliksellä, nauttimaan siitä kun pääsemme juoksemaan isolle kentälle tehden parhaamme ja pitämään hauskaa yhdessä. Luotin Stellaan sataprosenttisesti ja vaikka tuo neiti taas meni varastamaan lähdössä, niin teimme yhden uramme sujuvimmista radoista tähän mennessä! En ole koskaan aikasemmin pystynyt vetämään niin rennosti näin tärkeässä paikassa. Ja tuo fiilis kun pääsin tuulettamaan maaliin ja palkkaamaan Stellaa! Tiesin voittaneeni ennen kaikkea itseni kun onnistuin ohjaamaan radan juuri niin kuin olin suunnitellut eikä tuon voittajafiiliksen saamiseen enää mitään mitaleja olisi edes tarvittu. Jonkin aikaa pidimme Stellan kanssa kärkipaikkaa ja seurasimme katsomorinteeltä nopeiden koirakoiden menoa. Kovassa porukassa sijoitus lopulta finaaliradalla 6./50 ja lopullinen yhteistulos -6,35 ja sijoitus: 6./272. Aivan uskomatonta, että me tosiaan tehtiin triplanolla SM-kisoissa! Ihan näin hyvästä tuloksesta voi vain haaveilla. Stellan finaalirata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä.


Lähtöpusu ennen starttia <3
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Jemina Immonen
Kuva: Jemina Immonen
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiia Hämäläinen
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto

Stella on niiiin ansainnut uuden Ke-Hu -vadelmalelunsa! <3
Tuliaiset viikonlopulta!
Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia meitä tsempanneita perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia ja seurakavereita. Jokaisesta viestistä tuli kisapäivien aikana ihan mielettömän hyvä fiilis ja ne auttoivat jaksamaan ihan tuonne sunnuntain viimeisille esteille asti! Kiitos eläinfysioterapeutti Tanja Kotti ja koiraosteopaatti Leena Piira, jotka olette tällä kaudella huoltaneet Stellaa upealla ammattitaidollanne neljän viikon välein. Kiitos Esa Lehdistö, Timo Liuhto ja Elina Jänesniemi meidän valmentamisesta tänä keväänä. Kiitos Petra Malin ratojen kuvaamisesta, parhaasta matkaseurasta ja kannustamisesta. Iso kiitos myös Eeva Välimäelle siitä, että telttasi piti meidät suojassa sateelta, tuulelta ja auringonpaisteelta! Kiitos myös kaikille valokuvaajille koko viikonlopun aikana. Isoin kiitos kuitenkin the one and only Stellalle siitä, että joka kerta teet mun kanssa niin saumatonta yhteistyötä ja siitä, että annat aina kaikkesi etkä koskaan luovuta! Olen kiitollinen jokaisesta kerrasta kun saan asettua kanssasi lähtöviivalle <3


<3